Tadeusz Kościuszko – vapaustaistelijan juhlat Casagrandentalossa

Varsin erityislaatuinen tilaisuus järjestettiin 6. tammikuuta 1797, jolloin juhlittiin Venäjältä Tukholmaan matkalla ollutta Puolan, Valko-Venäjän ja Yhdysvaltojen kansallissankaria, kenraali Tadeuz Kościuszkoa (1746–1817). Varsinkin Puolan vapaustaistelun vaiheita seurattiin Suomessa tarkoin, joten Kościuszkon kohtalo oli turkulaisille tuttu.

Kościuszkon tarina on lähes uskomaton. Vuonna 1776 hän matkusti Pohjois-Amerikkaan ja osallistui Yhdysvaltain vapaussotaan. 1780-luvun lopulla hänet nimitettiin Puola-Liettuan armeijan kenraalimajuriksi, ja vuonna 1794 hän johti ns. Kościuszkon kapinaa Venäjän keisarikuntaa vastaan. Hän jäi kuitenkin venäläisten vangiksi ja joutui viettämään kaksi vuotta Pietarissa Pietari-Paavalin vankilassa. Hän pääsi vapaaksi syksyllä 1796, jolloin Paavali I korvasi Katariina Suuren Venäjän hallitsijana. Ehtona vapautukselle oli, ettei Kościusko enää palaisi Venäjälle tai Puolaan. Vapauduttuaan hän matkusti Pietarista Turun kautta Tukholmaan ja edelleen Amerikkaan.

Kościuszko lähti Pietarista Suomeen joulukuun 19. päivänä 1796. Viipurin jälkeen matka taittui rekikyydillä. Suomalaiset avustivat pienen seurueen matkantekoa. Keskeinen etappi oli Kymijoen ylittäminen, sillä joki oli tuolloin Ruotsin ja Venäjän raja. Porvoossa kaupunkilaiset kokoontuivat katsomaan kuuluisia vieraita, ja ranskaa osanneet virittelivät keskusteluakin.

Turkuun 49-vuotias Kościuszko seurueineen saapui tammikuun 3. päivänä 1797. Saapuessaan sankari oli sairaana, mutta turkulaiset halusivat siitä huolimatta järjestää näyttävät juhlat hänen kunniakseen. Juhlien näyttämönä oli luonnollisesti Casagrandentalossa sijaitseva Seipelin sali.

Turun Akatemian ylioppilaat kantoivat Kosciuszkon telttavuoteessa saliin korokkeelle, missä tyynyjen varassa levännyt kenraali esittäytyi Turun säätyläisille, seurapiireille ja muulle yleisölle. Tämän jälkeen orkesteri soitti marssin ja sankarille luettiin ranskankielinen puhe. Nuorten naisten kerrotaan sivelleen hänen päätään hajuvesiin kastetuilla nenäliinoilla. Ylioppilaat kantoivat Kosciuszkon tilaisuuden jälkeen takaisin majapaikkaansa ja lauloivat tämän ikkunan alla.

Kościuszko matkusti tämän jälkeen Amerikkaan, mistä hän palasi Eurooppaan vuonna 1798 ja asettui Ranskaan, jossa hänestä tehtiin maan kunniakansalainen. Elämänsä viimeiset vuodet Kościuszko vietti Sveitsissä, jossa hän kuoli lokakuussa 1817 ratsastusonnettomuuden jälkiseurauksiin.

Teksti ote Casagrandentalon vuosisadat -kirjasta.
Lue lisää ja lataa kirja tästä.